Haave, tavoite ja toteutus. Yrittäjän asenteella Naantalin parhaaksi

Vaalipäivään on tasan viikko. Vaikka tätä tehdään suurella sydämellä ja isolla porukalla, tämän sunnuntain blogin aiheet ovat henkilökohtaisiakin. Koska poliitikon virka on olla julkisesti esillä, on avoimuuden oltava myös omakohtaista. Siksi kerron taustastani, ja miksi yrittäjyys on niin hyvä elämänasenne lähes kaikkeen inhimilliseen toimintaan.

Yrittäminen on ollut isossa roolissa koko elämäni ajan. Sitä on ehkä jopa vaikea selittää, siksi on mentävä muistikuvissa vuosien taakse. Jo pikkupojasta asti olen halunnut jotain aina yrittää, suorittaa ja pyrkiä eteenpäin. Aina on ollut joku tavoite ja haave, jota kohti ponnistella. Varmaan ne haaveet ja tavoitteet ovat olleet samanlaisia kuin meillä kaikilla, kohteena polkupyörä, uusi lelu – ja myöhemmin jotain muuta.  

Sittemmin on alettu purra hampaita yhteen ja tehty sitä, mitä on haluttu tai pitänyt tehdä. Tällainen luonteenpiirre on varmasti myös ärsyttänyt muita ihmisiä ympärilläni. Positiivisesti ajateltuna kyse on kuitenkin ollut määrätietoisuuden syntymisestä.

Uutta tavoiteltaessa pitää jokaisen miettiä ja suunnitella, miten sinne mennään. Keiden kanssa pitää ruveta keskustelemaan, että asiat liikahtavat eteenpäin, ja mitä konkreettisia toimenpiteitä päämäärän saavuttaminen edellyttää. Suunnitelmia, tekemistä ja päämääriä pitää olla, muuten ei tapahdu mitään. Tarkemmin tiivistettynä kolmeen: Haave, tavoite ja toteutus.

Perintönä yrittäjyys

Ihailin aina Veikko Nummelaa, jonka vaikutuspiirissä sain kasvaa ja kehittyä nuoreksi mieheksi ja aikuiseksi. Vuonna 1910 syntynyt Veikko eli mielenkiintoisen elämän, johon mahtui erilaisia rooleja: aviopuoliso, isä, isoisä, merimies, autokauppias, keksijä, pumppumestari, konemestari ja yrittäjä. 

Minulla on nyt koossa rooleista isä, isoisä, aviopuoliso, autokauppias ja yrittäjä. Pumppumestarin ja keksijän ”arvonimet” pitää ansaita ja ne myöntää aina joku muu kuin itse.  

Nykyisin omistamani Esteri Group -yrityksen tunnetuin tuote on edelleen Veikko Nummelan kehittämä Esteri-palopumppu. Jo pikkupoikana liimailin polkupyöräni takalokasuojaan Esteri-tarroja ja olin ylpeä, että isoisäni tekee paloautoihin palopumppuja. 

Muitakin ylpeyden aiheita oli. Matkustin 1970-luvulla mummilaan Piispanristille linja-autolla, jonka sisällä, aivan kuljettajan pään yläpuolella, oli tyyppikilpi, jossa luki K. Nummelan koritehdas. K oli yhtä kuin Kustaa, ja hän oli Veikon isä. Yritystoiminnan ja yrittäjyyden historia ulottuu aina 1800-luvun lopulle. Stålarminkatu Turussa oli tärkeä paikka yhtiön alkutaipaleilla.

Tavoitteista suunnitelmiin ja toteutukseen, niin se menee

Veikko Nummelan päätös jäädä eläkkeelle noin 80-vuotiaana nosti Leo Huttusen yhtiön omistajaksi. Leo oli tullut nuorena insinöörinä yhtiön palvelukseen. Olin silloin noin 13-vuotias. Muistan, kuinka Leo ajeli 70-luvun lopulla mummilan pihaan uudella tumman vihreällä työsuhde-Taunuksella. Kaivelin nenääni ja ihmettelin, että onpa Leolla leveät lahkeet.

Vuodet vierähtivät.

Sitten eräänä päivän vuonna 2012 Leo soitti, ja kertoi että halusi jäädä päätoimiseksi golffariksi. Toisin sanoen eläkepäivät kutsuivat. En vielä silloin ollut yrittäjä, mutta monien päätösten ja paperitöiden jälkeen olinkin jo vuonna 2013 jatkamassa sitä työtä, jonka Veikko oli aloittanut silloin, kun olin vuoden ikäinen. 

Tuosta on nyt kulunut 13 vuotta. Yhtiön aloituksesta on kulunut 57 vuotta. Yrittäminen ja yrityksen tehtävät ovat edelleen joka päivä läsnä. Haaveista tavoitteisiin ja toteutukseen.

Sama piirre tekemisessä on koko ajan ollut mukana, ja sellaista tekemisen meininkiä haluaisin välittää ja edustaa myös Naantalin yhteisessä tekemisessä.

Tilaa uudelle sukupolvelle

Vahtivuoroni alussa meitä oli viisi työntekijää ja minä. Nyt meitä on likemmäs 30. Tässä luvussa ovat mukana molemmat poikani Antti ja Emil, sekä puolisoni ja lasteni äiti Annina. Annina johtaa markkinointiamme, Emil opettelee vientimyyntiä ja kouluttautuu myynnin johtajaksi. Antti aloitti vuoden alussa koko yhtiön toimitusjohtajana. 

Toiminnan kasvaessa ovat vastuutkin kasvaneet. On ollut aivan ainutlaatuista saada kehittää Veikon perustamaa yritystä. Välillä mietiskelen, mitäköhän äitini äiti Paula ja Veikko saavutuksistamme nyt ajattelisivat. Jouluisin, kun jatkamme heiltä perittyjä tapoja ja jouluperinteitä, kuten haudoilla vierailua, niin juuri heidän haudallaan palaan näihin ajatuksiin. Voi vain todeta, että kiitos, kun aloititte jotain jota on saanut hyvillä mielin jatkaa.

Tarinahan toivottavasti kehittyy niin, että Antti ja Emil pikkuhiljaa kiihdyttävät omalla vahtivuorollaan ja minä siirryn kokonaan hallitustyöhön ja hoitamaan projekteja. Myös yhteiskunnalliset ja ympäristöön liittyvät asiat saavat sille kuuluvan ajan.

Ja onhan siellä on jo kolmaskin sukupolvi kasvamassa, Antin pojat Artturi (5) ja Verneri (2). Mikäli luoja suo ja rahat riittävät, niin saatan vielä nähdä tulevatkin polvet jatkamassa Veikon aloittamaa tarinaa.

Yrittämistä Suomessa ja suomalaisena. Suurena haaveena Amerikka

Olen nöyrän kiitollinen, että olen saanut johdettavaksi tällaisen suomalaisen yrityksen, jolla on kymmenien omien tuotteiden lisäksi maailman parhaat alan tuotteet edustuksessaan. Ja kiitollinen myös siitä, että sen voi jättää omille lapsilleni. Tätä sukupolvenvaihdosta saisi perintöverouudistus tosin hieman keventää. Suomessa on lukuisia erinomaisia perheyrityksiä, joiden jatkaminen hankaloituu tarpeettomasti perintöveroasioissa. Pitää muistaa, että Suomen työllistävistä yrityksistä noin 70 prosenttia on perheyrityksiä.

Perheyritystämme on yritetty ostaa ulkomailta ja kotimaasta. Olemme kuitenkin halunneet pitää tämän suomalaisena perheyrityksenä ja toivon, että tarinamme kehittyy jatkossakin. Yhtenä esikuvana on kollegayrityksemme Atlantin takana: Yhdysvaltalainen Darley & Co on ollut kumppanimme pian 10 vuotta, mutta he ovat ollet palo- ja pelastusalalla kuitenkin 100 vuotta pidempään. Yrityksessä työskentelee 4–5 sukupolvea ja satoja työntekijöitä. Heiltä on paljon opittavaa!

Yrittämisen seuraava haave on Esteri Groupin vieminen Amerikkaan. Se on myös tavoite, ja nyt sitä toteutetaan. Olemme aloittaneet Suomessa valmistamiemme tuotteiden myynnin USA:ssa ja seuraavaksi aiomme perustaa sinne kokoonpanotehtaan. Silloin voisimme työllistää sekä suomalaisia että paikallisia työntekijöitä.

Ja nyt, kun se on sanottu ääneen, niin eihän siitä voi enää perääntyä.

Sitkeys on salaisuus

Samanlaista yrittäjyyden päämäärätietoista tekemistä haluan tuoda kuntapolitiikkaan ja yhteiseen tekemiseemme Naantalissa.

Koska Amerikan touhut vaikuttavat meidän kaikkien arkeen, kysyin täällä Naantalissa Kokoomuksen vaalitilaisuudessa pääministeri Petteri Orpolta neuvoa, mitä kerron asiakkaillemme tariffien tulevaisuudesta. Pääministeri rauhoitteli asiaa asiantuntevasti. Mielestäni olimme tariffien aloituksesta ja niiden tulevaisuuteen liittyvistä arvioista samaa mieltä: Tariffeista saatetaan vielä neuvotella. Koordinaatit ovat kuitenkin muuttuneet. Ennen uudistuksia tullit olivat parin prosentin luokkaa, nyt yli kymmenkertaiset. Saisivat siis hieman loiventua. Suomalaiselle viennille tämä on hetkellisesti hankala tilanne. Yrittäjän asenteella sanoisin kuitenkin, että vain hidaste ennen päämäärän saavuttamista.

Ennen vaaleja vielä matkustan Amerikkaan. Torstaina alkavassa FDIC 2025 -näyttelyssä esittelen alan suurimmilla messuilla kehittämäämme ja valmistamaamme ainutlaatuista palomiehen työterveyttä parantavaa paloletkujen huoltolaite Hosemasteria.

Amerikka ja sen valtava pelastusala ovat vaativia kaikilla tavoin. Sielläkin ala on konservatiivinen eikä mikään uusi idea tai toimintamalli mene helposti läpi. Täytyy siis olla määrätietoinen.

Ja sama pätee politiikassakin.

Pitkäjänteistä hommaa, mutta niin se on oravallakin, kun se saa suuren pähkinän purtavakseen. Kestää hetken, että hampaat ovat yhdessä.

Tsemppiä viikkoon ja muista käydä äänestämässä numeroa 127.