Saaristomeren pelastaminen on kriisin hoitoa, ei oman edun vaalimista
Turun Sanomissa julkaistiin (1.4.) artikkeli saaristomeren tukikuvioista ja Fertilex Oy:n kokemasta puoluepoliittisesti värittyneen ympäristöpolitiikan järjettömyydestä. Lukukokemuksen jälkeen jäi mieleen, että saako tämä järjestelmä milloinkaan asiassa aikaan minkäänlaista tulosta tai ylipäätään ratkaisua aikaiseksi. Suosittelen lukemaan, jos vain paperilehti tai maksumuurin takana oleva digilehti on tarjolla.
EU:sta, komiteoista, Ely-keskuksista, ministeriöistä, johtavista virkamiehistä, saaristomeriryhmistä riittää puhetta ja suoranaista höpinää. Nyt näyttää pahasti siltä, että keskustelut ovat näiltä kampaviineriporukoilta jääneet keskusteluiksi. Saaristomeressä kasvaa nimittäin joka vuosi lämpimänä ja kauniina kesäpäivänä yhä paksumpi limainen puurokerros.
Olemme tätä askartelua nyt seuranneet ainakin 20 vuotta. Turun yliopisto totesi muutama kuukausi sitten, että mittausten mukaan viimeisen kahden vuosikymmenen aikana ei ole saavutettu mitään konkreettista. Ja mikä vielä pahempaa, viimeisen 10 vuoden aikana saaristomeren tila on huonontunut entisestään.
Minne rahat ovat menneet?
Tästä herääkin kysymys, että minne kaikki ne rahat, jotka verovaroista – yksityisiltä ihmisiltä ja yrityksiltä on vuosikymmenien aikana kerätty – on käytetty. Ei kai vaan ole käynyt sillä tavalla, miltä tämä näyttääkin: asian kanssa on puuhasteltu, konsultoitu, kokoustettu, ryhmäännytty, järjestäydytty ja sössötelty saamatta mitään aikaan. No, näinhän siinä todistetusti on käynyt – ja siitä tuo TS:n artikkelikin tavallaan kertoo.
Suoraan sanottua aivan järjetöntä touhua! Aikuiset ihmiset odottavat jotain “biokaasutus-teknologis-neutraalia” lakimuutosta, EU:n päätöksiä ja katsovat vierestä, kuinka kotimaamme vesistöt tuhoutuvat käyttökelvottomiksi.
Tosimies ja Tosinainen olisivat jo asiassa toimineet! Rahaakin on ollut, mutta kaikki tämä turhan puhuminen ja pikkupuuhastelu ovat kuluttaneet varat. Jokainen työryhmä, konsultti ja hanke ovat nämä rahat kuluttaneet ja siirtäneet ne omiin taskuihinsa. Mutta esimerkiksi Fertilexin ehdottamalle tehokkaalle ratkaisulle (jossa 1 miljoona vastaa 18 miljoonaa) ei vain löydy ratkaisijaa. Kannattaisiko edes kokeilla?
Toimitaan niin kuin kriisissä toimitaan
Vertailu: Suomen NATO-jäsenyys saatiin ratkaistua erittäin nopeasti ja yksimielisesti. Miten voi olla niin, että tämä ikään kuin pienempi asia ei ratkea samalla tehokkuudella, vaikka uhka eli leväkuormitus ja meren alati huonontuva tila on kaikkien silmien edessä ja konkreettisesti käsin kosketeltavissa? Eroa on vaikea ymmärtää, varsinkin kun ongelma on suoraan yhteydessä elinympäristömme kestävyyteen ja kansalliseen hyvinvointiin.
Onko nyt niin, että kun sinilevälautta ei ole vielä iskenyt omalle kohdalle, niin sitä ei ymmärretä – ja koska se onkin naapurin ongelma, ei siitä oikein jakseta kiinnostua? Vai onko niin, että tässä on jo 25 vuoden ajan ollut koko ajan pituutta kasvava hillotolppa tuhansille puuhastelijoille, niin ei sitä oikein haluta kaataakaan? Toisin sanoen oma taloudellinen intressi on ollut todellista ratkaisua suurempi.
Saaristomeren tila olisi asiantuntijoiden mukaan pelastettavissa, kunhan toimitaan jo olemassa olevan tiedon ja kokemuksen pohjalta suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti. Mikäli näin olisimme toimineet, niin saaristomeren kunto olisi jo huomattavasti parempi ja valo loistaisi tunnelin päässä.
Tulos ja tosiasia ovat valitettavasti sillä tavalla, että saaristomeren tila on huonoin ikinä! Sitä sietää miettiä, kun näiden askartelijoiden toimia seuraatte ja niistä luette.
Saaristomeren asiassa pitää toimia, niin kuin kriisitilanteessa toimitaan, nopeasti, päättäväisesti ja oma etu unohtaen.
#iivari127